Luin Otso Kivekkään pohdintoja Helsingin keskustan uudistamisesta. Hyviä ajatuksia ja syntyperäisenä helsinkiläisenä ja entisenä keskustan koululaisena olen ensin turhautunut ja sitten tottunut käveltävyyden ongelmiin. Minä olen oppinut, että Helsinki on tunnelikaupunki. Tehokas jalan liikkuja pääsee parhaiten oikomaan reittejään talojen ja tunneleiden läpi. Päivänvalon puuttuessa sisätilojen käyttö ei tunnu epäloogiselta, mutta kesäisin olisi kai tarkoitus päästä nauttimaan myös auringosta. Joskus kävely on suoritus, vaikkei sen tarvitsisi olla.
Espoolaiselle Helsingin keskusta on joko lähestymis- tai kiertämisongelma. Useimpina päivinä reittini on aamuinen siirtymä Ruoholahteen, toimistoajan jälkeinen siirtymä keskelle, itään tai muualle Suomeen. Pohditaanpa muutamaa minulle yleistä reittiä ja mahdollisuuksia parantaa kaupunkia nämä näkökohdat huomioiden.
Joukkoliikenteen tarjoamista vaihtoehdoista intuitiivisin on metro, joka edellyttää Lauttasaaren sillan kupeesta melko pitkää kävelyä tai sopivaa bussi- tai raitiovaunuliittymää. Näihin vaihtoehtoihin liittyy suunnittelua ja vuorovälien armoilla olemista, joten yleensä kävelen. Toisessa päässä Kaisaniemi on luonteva valinta ja tunnelista voi putkahtaa ulos Rautatientorin puolelta.
Pyörällä lähestyttäessä järkevimmän oloinen reitti olisi ajaa lyhyt pätkä Kellosaarenkatua ajoradalla ja nousta jyrkän katukiveyksen yli kävelypätkälle. Metroaseman takana voi sitten vaihtaa Santakadulle. Tässä kohdassa ei ole lainkaan ilmeistä, miten ajoradalle pitäisi siirtyä takaisin. Santakadun päässä pyöräilijää odottaa korkea katukiveys, joka onkin vasta kolmas epämukavuus ennen Mechelininkatua. Suositeltu reitti ilmeisesti kulkisi Itämerenkatua, joka katkeaa viimeistään metroaseman kohdalla, kun valoissa seisovat jalankulkijat peittävät suojatien edustan. Mechelininkadulle saavuttaessa tie on kätevämpää ylittää valoista kuin uuden alikulun kautta. Havainnekuvien mukaan Baanalta olisi Finlandiapuiston valmistumisen jälkeen parasta siirtyä Rautatientorille Sanomatalon ja aseman välistä. Kohdekorttelissa ei ole järkevää pyöräparkkia, mikä on ongelmista pienin.
Autolla järkevin reitti on ylittää Porkkalantien silta ja suunnata asema-aukiolle Simonkadun kautta. Valitettavasti lähin todennäköinen parkkipaikka on Kaisaniemenpuiston puolella. Kävelyä tulee melkein yhtä paljon kuin metroa käyttäessä.
Jos Otson ehdotus Porkkalantien sillan poistamisesta toteutuisi, Itämerenkadun liikenteen voisi suurimmaksi osaksi ohjata Ruoholahdenkadulle. Itämerenkadun voisi pääosin omistaa raitiovaunulle sekä kaventaa katua lisäämällä pysäköintikapasiteettia vinoparkin muodossa. Tästä syntyisi todellinen vaihtoehto muutamien pysäköintihallin liityntäparkkipaikkojen täydentämiseksi. Toki Länsimetron myötä tämä tarve on vähenemässä. Itämerenkadun oli aikanaan tarkoitus toimia pyöräilijöiden pääväylänä, mutta baana ja Mechelininkadun alitus ohjaavat pyöräilijät toiselle reitille. Ongelmaa ei ole helppo korjata.
Joukkoliikenne tarjoaa muutaman suoran bussin eli 65A ja 66A palvelevat Lauttasaareen asti kunnes Länsimetro poistaa tarpeen. Tämän jälkeen kohteen sijainti kahden metroaseman välissä lisää reitille väistämättä yhden vaihdon.
Pyörällä lähestyminen alkaa samalla tavalla. Baanan loppupäässä reitille tulee epäjatkuvuuskohta radan ansiosta. Pitää joko kiertää asema tai ylittää rata Linnunlaulussa. Valitettavasti asemalaiturit alittava tunneli ei palvele pyöräilijöitä. Baanan päähän pitäisi saada radan alittava tunneli, joka palvelisi nimenomaan kevyttä liikennettä
Autolla suorin reitti kulkee jälleen Simonkatua aseman ohi ja Kaisaniemenkatua. Reitti on ikävä ajaa, joten minut voisi helposti taivutella käyttämään joukkoliikennettä edelleen.
Toistaiseksi työmatkani sujuu hyvin bussilla, mutta Länsimetro aiheuttaa tähän ainakin yhden vaihdon ja projektin edetessä jatkuvaa muutosta. Autolla reitti on ja tulee olemaan lähinnä Länsiväylää.
Rantaespoolainen saapuu Helsinkiin lähes poikkeuksetta Lauttasaaren kautta. Lapinlahden silta on pyhitetty autoille, joten sitä ei ole soveliasta ihmisten käyttää. Länsimetron myötä bussikaista olisi aiheellista muuttaa kevyen liikenteen väyläksi. Samanlainen ratkaisu toimii hyvin Itäväylällä Kulosaaren ja Kalasataman välillä. Helsingin puolella koko matka sujuu Maamonlahdentielle asti erittäin mukavasti lähellä Länsiväylää. Kevyen liikenteen kaistalta olisi myös hyvä tarjota mahdollisuus siirtyä Salmisaarenrantaan ja Energiakadulle, jolloin ruoholahtelaiset tulisi palveltua siinä samalla.
Tällä reitillä on paljon parannettavaa myös Espoon puolella, mutta käsittelen niitä ehkä joskus tuonnempana.