Eihän sitä minulle tapahdu. Kun minä laihdun, laihdun varmasti pysyvästi, koska olen tehnyt sen oikein. Jos vähän repsahdankin huonoille tavoille, palaan ruotuun parissa päivässä ja loput tavoitteesta lähtee vähän niinkuin itsestään, kunhan vaan kuuntelee itseään.
Harmillista kyllä minä osaan laihtua oikein, mutta itseäni kuuntelemalla syön tuhottomia määriä suklaata. Oikeastaan minä lihon pääosin ihan kunnollisella ruualla ja liian vähällä liikunnalla. Kun paino ei viime vuonna pudonnut, lisäsin liikuntaa. En kuitenkaan tänä vuonna ole liikkunut kovinkaan paljon. Punnertaminen, joka oli vielä syksyllä helppoa, tuntuu raskaalta. Vaikka pyöräilytahti ei olekaan kesästä täysin romahtanut, ei se nyt ihan yhtä hyvältä tunnu.
Painoa on edellisestä pyristelystä tullut puolessa vuodessa takaisin melkein 10 kiloa. Tämä on tärkeää, koska tasan kymmenestä kilosta olisin velkaa kirittäjäkaverilleni silkkaa rahaa. Sinne ei mennä, koska tykkään rahoistani.
Aloitin tänään treenikauden. Intensiivijakso kestää kolme kuukautta ja sinä aikana valmistaudun yhdelle puolimarathonille, Helsinki City Triathloniin sekä Tour de Helsinkiin. Eli tänä kesänä todistan lähinnä itselleni, että pystyn juoksemaan 21 kilometriä, räpiköimään 300 m + 10 km + 3 km triathlonin alle 45 minuuttiin ja pyöräilemään 140 kilometriä päivässä. Tässähän menee ruokavalio uusiksi ja treeniäkin pitää tehdä kuutena päivänä viikossa.
Ugh, läski on puhunut.
P.S. Söin muuten kaurapuuroa aamulla. Tämä on jotain ihan uutta.