Stand upin näkyvä osa kestää noin puoli tuntia yleisön edessä, jonka jälkeen koomikko katoaa esiripun taakse ja työpäivä on ohi. Seuraavana päivänä sama toistuu 200 kilometrin päässä. Todistettavasti lajiin kuuluu seisomista ja paikasta toiseen siirtymistä. Helppoa, pitää voittaa vain lavalle menemisen pelko ja se on siinä. Oikeasti esiripun takana tapahtuu vaikka mitä, mutta sitä ei pääse näkemään. Raotan esirippua sen verran, että kerron millaisilla välineillä teen oman taustatyöni.
Koomikolla pitää olla kynä. Minulla on tässä asiassa omat erikoisuuteni, mutta tyydyn sanomaan kynä, joka toimii ääriolosuhteissa. Lyijyn katkeaminen tai kuulan kuivuminen pystyssä kirjoittaessa saattaa johtaa tärkeän tiedon unohtumiseen. Kynän pääasiallinen työpari on muistikirja. Minulla se on Moleskine, vaikka taskuun mahtuvia, jämäkkäkantisia ja muuten laadukkaita kirjoja on muitakin. Muistikirjan ehdoton etu älypuhelimiin nähden on se, ettei niistä lopu akku. Sen ensisijainen tarkoitus on pitää sisällään muistiinpanoja, joita jokaisen ihmisen olisi syytä tehdä. Lisäksi sinne voi kirjoittaa ylös vaikkapa päivän taistelusuunnitelman. Minulla on useita muistikirjoja, joista yksi on tällä hetkellä hukassa. Löytäjälle on luvassa palkkio.
Varsinainen työprosessi edellyttää muistikirjan läsnäoloa, koska suuret mieleen juolahtavat ajatukset ovat saattaneet piirtyä sen sivuille jossain yllättävässä tilanteessa. Olen lopettanut muistiini luottamisen, joten kaikki ohikiitävät ajatukset pääsevät muistioon. Tämän lisäksi minulla on vihko. Se on merkkiä yläaste. Jossain vaiheessa koulu-uraani siirryin luentolehtiöiden käyttäjäksi, koska se oli kätevämpi tapa kuljettaa kymmeneen aihepiiriin liittyviä muistiinpanoja siten, että ne voi myöhemmin koota kokonaisuuksiin. Perinteisiä vihkoja jäi yli. Sellainen kelpaa nyt. Jos joku sivu ei kuulu aihepiiriin, sen voi repiä irti. Vihon sivut ovat siitä hyviä, että niille voi piirtää ja kirjoittaa. Teoriassa iPad osaa molemmat, mutta piirtäminen ja tökkiminen tapahtuvat tilasta toiseen siirtymällä ja semmoinen häiritsee, jos kerrankin haluaa olla luova.
Kommunikoinin lisäksi tarvitsen tietokonetta valmiiden juttujen varastointiin. Tekstitiedostoa kummempaa ei tarvitse, mutta hyödyn itse erittäin paljon siitä, että tietoihin pääsee käsiksi esimerkiksi kännykästä tai päivätöistä. Tähän käyttöön sopivat aivan loistavasti esimerkiksi Evernote, Dropbox tai Google Drive. Käytän näistä jokaista vähän eri tarkoituksiin. Tekstin arkistointiin Evernote tarjoaa näppäriä muistioita ja tageja. Se on varmaankin edellämainituista se paras. Dropboxiin menevät keikkatallenteet ja Drive on Excelin korvike. Kaikki ovat peruskäytössä ilmaisia.
Esityksen aikana tärkein työkalu eli mikrofoni äänentoistoineen tulee yleensä talon puolesta, joten sitä ei tarvitse omistaa. Sen lisäksi minulla on lähes aina huomaamaton äänityslaite. Joskus se on taskussani olevan puhelimen ääninauhuri. Jokaiselle älypuhelinmerkille löytyy hyvä ja ilmainen ohjelma. Minulla on myös erillinen tallennin, jonka etuihin kuuluu riippumattomuus kännykän akusta ja parempi mikrofoni kuin yhdessäkään kännykässä. Mikä tahansa sanelin kelpaa, mutta muistikortille tallentavaan saa varakortin, jonka voi unohtaa tyhjentää tilan loppuessa. Lisäksi minulla on videokamera, jonka jälki riittää hädin tuskin Youtubessa julkaisemiseen. Sekä ääniraita että videokuva auttavat minua jälkikäteen käymään läpi esitystäni. Alkuun se tuntui todella raadolliselta, mutta se on lopulta paras tapa oppia viiden minuutin lava-ajasta kaikki mahdollinen. Yksityiskohtia ei itse muista.
Kirjoitus pohjautuu pitämäni komiikkakurssin muistiinpanoihin